Pah. Kello on vartin yli kuus aamulla. Nyt sitten vaan loput kamat kasaan ja kentälle. Pyh ja pah.
Se on menox sano Annie Lennox
Huhtikuu 11th, 2009Nagoyassa taas – viimeistä viedään
Huhtikuu 11th, 2009Tänään oli siis viimeinen päiväni Japanissa tällä haavaa. Suurin osa päivästä kului taas siihen, että siirryin paikasta A paikkaan B, eli tällä kertaa Osakasta Nagoyaan. Onneksi reitti Nagoyan asemalta hotellille oli tuttu, koska asuin samaisessa paikassa edelliselläkin Japanin matkalla, tuota kamaa on taas jotenkin kummasti vaan kertynyt mukaan ja laukut painaa…
Dumppasin tavarat hotellille ja lähdin tutkimaan nähtävyyksiä. Edellisen kerran Nagoyassa ollessani onnistuin jotenkin skippaamaan täysin Atsuta jinguun eli Japanin toiseksi tärkeimmän shintopyhäkön. Tärkeä se on siksi, että Atsuta jinguussa säilytetään yhtä Japanin keisarin kolmesta vallanmerkistä eli Kusanagi no tsurugia (”Ruohoa leikkaava miekka”). Miekkaa ei tietenkään pääse kuka tahansa katsomaan, mutta ei siinä mitään, mielenkiintoinen paikka muutenkin. Ja ihanan vilpoisa! Tänään nimittäin lämpötila lähenteli keskipäivän pintaan kolmeakymppiä…
Sitten lähdinkin törsäämään loput jenini. Suunta siis Osu kannon vieressä sijaitseva ostoalue. Rahat meni hyvin tehokkaasti ja joutui vähän luottokorttiakin vinguttamaan… Piti ostaa kun halvalla sai! 
Nyt otan loput rahani eli 650 jeniä (noin 4,85 euroa) ja lähden etsimään jonkun halpisruokapaikan kun nälkä hieman vaivaa.
Aamulla lähdenkin sitten kohti Centrairin lentokenttää ja sieltä sitten kymmenisen tuntia lentäen takaisin Suomeen. Että tällainen reissu tällä kertaa. Japani kuittaa.
P.S. Pari keskeneräistä merkintää näppäilen sitten Suomessa valmiiksi ja julkaisen sitten paremmalla ajalla. Ei ole mitään huijausta sellainen!
Päivä Osakassa
Huhtikuu 9th, 2009Tänään vietin koko päivän Osakassa. Minulla oli treffit osakalaisen Akikon kanssa. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut häntä, tapaamisen järjesti vanhempieni naapuri, jonka luona Akiko vietti viime uuden vuoden. Hieman siis jännitti tapaaminen.
Olimme sopineet, että heti aamusta lähdemme Osakan jokiristeilylle, sen jälkeen shoppailua Osakan suurimmassa kirjakaupassa ja vierailu Osakan tiedemuseossa. Ja näinhän se päivä sitten kuluikin.
Jokiristeilyllä kirsikankukat pääsivät olemaan oikein edukseen. Lisäksi yritin ottaa kuvaa Osakan linnasta joelta päin, mutta mokasin molemmat mahdolisuuteni (ensimmäisellä kerralla myöhästyin ja toisella olin liian ajoissa… ) Mutta onhan noita linnan kuvia jo vaikka muille jakaa edelliseltä Osakan vierailultani, joten ei nyt niin suuresti jäänyt tämä menetys kaivelemaan.
Risteilyn jälkeen kävimme syömässä lounasta, takoyakia totta kai kun kerran Osakassa oltiin. Takoyaki tarkoittaa mustekala (= tako) paistosta (= yaki). Käytännössä nuo siis ovat jauhoista ja mustekalasta paistettuja palleroita, lisäksi noihin tulee ainakin dashi-lientä, kevätsipulia, benishougaa (= säilöttyä inkivääriä) ja kananmunaa, muita mausteita ei visiin juurikaan. Kuva takoyakista löytyy jo aikaisemmasta postauksesta. Takoyaki on yksi japanilaisista suosikkiruoistani. Siksipä olisin halunnut ostaa takoyakilaitteen (kyllä, noiden tekemiseen tarvitaan omanlaisensa vekotin), mutta tila loppui kesken. Hintaa noilla vekottimilla on joku 2 000 – 3 000 jeniä (14,95 – 22,45 euroa) ostopaikasta riippuen eli ei ole turhan kalliista masiinasta kyse. Ensi kerralla sitten…
Lounaan jälkeen lähdimme katselemaan ja ostostelemaan Osakan (ja ilmeisesti tällä hetkellä myös koko Japanin) suurimpaan kirjakauppaan, Junkudo Shoteniin. Mukaan tarttui aika monta kirjaa, pari JLPT 2 tason treenaukseen tarkoitettua, pari korean kielen oppikirjaa, pari suomen kielen oppikirjaa, pari japanilaista kansantarinaa, pari ihan muuten vaan kirjaa… Ja rahaa paloi.
Kirjakaupalta kävelimme lähellä sijaitsevalle Osakan tiedemuseolle. Museolla järjestetään joka torstai ensi sijaisesti lapsille suunnattu tiedenäytös, jossa siis käsitellään mahdollisimman mielenkiintoisesti ja helppotajuisesti erilaisia fysiikan ja kemian aiheita. Akiko käy tuolla usein katselemassa, koska on itse opiskellut fysiikkaa yliopistossa ja näytösten pitäjät ovat hänen tuttaviaan. Paikalla oli myös muita vakkarikävijöitä.
Tällä kertaa aiheina olivat おもたい＆かるい (painava ja kevyt) sekä 見える・見えないのふしぎ (näkyvän ja ei-näykyvän arvoitus), joka siis käsitteli optiikkaa. Koska näytöksissä käytetty kieli oli yksinkertaista ja esityksiin kuului paljon havaintoesimerkkejä, niin pystyin seuraamaan molempia esityksiä ihan täysin. Minua ei fysiikka suuremmin kiinnosta, mutta nämä näytökset olivat kyllä niin mielenkiintoisesti toteutettu, että pysyin mielenkiinto kyllä ihan täysin yllä esitysten ajan.
Esitysten jälkeen lähdimme syömään koko porukalla. Ravintola oli kiinalainen. Aika erilaista kiinalaista ruokaa saa Japanissa kuin Suomessa, mutta hyvää yhtä kaikki. Todennäköisesti Kiinassa saa sitten taas ihan toisennäköistä sapuskaa eteensä. 
Parin tuntia istuttiin tuolla, syötiin, juotiin ja rupateltiin mukavia. Tässä vaiheessa minulle tuli kuitenkin ajankohtaiseksi matkalaukun ostaminen, koska nuo vaatimattomat ostamani 13 kirjaa eivät mitenkään olisi mahtuneet reppuuni tai rinkkaani. Siispä toivotin hyvät jatkot tiedemuseon porukoille ja lähdin Akikon kanssa kohti Umedan asemaa ja Yodobashi cameraa, josta saa nimestään huolimatta kaikkia mahdollisia elektronisia vimpaimia ja vähän sinne päin liippaavia tavaroita (kuten matkalaukkuja ). Sain siis matkalaukkuni ostettua. Sitten sanoinkin heipat Akikolle ja suuntasin takaisin hostelille.
Narahdin
Huhtikuu 9th, 2009Tänään kävin viiden tunnin pikavisiitillä Narassa. Kaiken hyvän lisäksi täällä on aivan mahtavat kelit, jotain tuollaista 18 aamusta ja illasta, mutta päivällä suorastaan kuuma kun on melkeinpä 25 astetta. Oli siis aikasta mukavaa käppäillä tuolla ympäriinsä.
Narahan on tunnettu kahdesta asiasta: siitä että siellä on todella paljon tunnettuja temppeleitä ja pyhäkköjä sekä siitä, että siellä on todella paljon peuroja. Ja ne peurathan mennä viipostaa tuolla vapaana pitkin katuja, samaan tapaan kuin Miyajimalla. Kuvia tuli räpsittyä molemmista ja reilusti.
Daibutsu - Japanin suurin buddhapatsas
Sitten ne eläväisemmät otukset:
Kyseessä ovat varsin kaikkiruokaiset elukat, joille kelpaa sapuskaksi mm. kamera, Lonely Planet ja hiukset.
Oli myös hyvin kirsikankukkaista
Mutta sitten tapahtui jo toisen kerran tämän reissun aikana tekemäni tyhmä moka: akku alkoi vedellä viimeisiään ja ladattu vara-akku oli tietysti hostellilla. No, ei tuo oikeastaan niin kovasti haitannut, jalat oli jo valmiiksi poikki enkä olisi jaksanut enää muita kuvauskohteita käydä ihailemassa, en toimivan kameran kanssa enkä ilman. Tuli siis pyörähtämään hostellilla ja lepuuttamaan vähän jalkoja.
Sitten lähdinkin Namban asemalle, jossa minulla on treffit Tanaben kanssa. Mentiin syömään okonomiyakia. Oli erilaista kuin hiroshimalainen okonomiyaki, mutta hyviä ovat molemmat.
Kiitokset Tanabelle illasta.
Puolen tunnin päästä minulla on tapaaminen Akikon kanssa ja lähdemme jokiristeilylle. Varmasti hyvä päivä tiedossa taas, keli näyttäisi ainakin olevan loistava.
Hanami!
Huhtikuu 7th, 2009Taas sitä suunnitelmat menivät ihan uusiksi… Micheliä ei sitten näkynyt (meni ilmeisesti myöhään edellisenä iltana), joten lähdin sitten kohti Harajukua ihan yksikseni. Jostain syystä lähdinkin kävelemään Tawaramachin metroasemalle tavallisen Asakusan sijaan. Tawaramachi on vähän kauempana, mutta sinne mentäessä ei joudu raivaamaan tietään Sousenjia ja Kaminarimonia ihmettelemään tulevien turistilaumojen läpi.
Siinä sitten käppäilin ja yhtäkkiä joku japanilainen nainen tuli koputtamaan olkapäälle ja sanoi, etta sinä olet varmaan Silja, nyt lähdetään hanamipartyilemaan. Hieman siinä ensin hämmästelin, että mitä sinä minut tunnet ja kukas se sinä olet. Selvisi, että kyseessä oli Yuki, Michelin kaverin Raphaelin japanilainen tyttöystävä. Michel oli kertonut Yukille minusta edellisenä iltana kun oli tavannut Yukin sen jälkeen kun minä olin jo lähtenyt nukkumaan. Kun ei kovin monella turistillakaan ole täällä punainen kihara tukka, niin ei ollut kovin vaikea erehtyä henkilöstä. Olivat juuri lahdössä porukalla (eli siis Yuki, Raphael ja vielä yksi heidän kaverinsa Hayashi) Yoyogin puistoon, joten ei siinä muuta kuin mukaan vaan, samaan paikkaan kun oltiin menossa. Hyvä tuuri ja sattuma siis minun kannaltani.
Joka tapauksessa lähdimme siis metrolla matkaan. Matkan varrella poikettiin viela kaupassa, koska täytyyhän sitä piknikillä evästä olla. Naiset ostavat kuulemma aina ruoat ja miehet juomat. Näissä oli vielä jotkut tietyt jenimäärätkin, joilla pitaisi ostaa, mutta enhän minä niitä muista. Ruokaan piti käyttää joku 1000 jeniä ja juomiin 2000, mutta en siis muista tarkkoja määriä. En tiedä onko tämä joku yleinen käytäntö vai joku tuon porukan oma perinne.
Matkalla puistoon näin pari cosplayeria.
Ja sitten tietty Yoyogin puistossa joka sunnuntai jorailua harjoittelevat rockabillyt.
Puistossa sitten menimme istumaan Hayashin kavereiden seuraan, joku varmaan lähemmäs sadan hengen seurue kyseessa… Syötiin, juotiin ja pidettiin hauskaa.
Nyt en muuten enää ikinä valita, että Suomessa on festareilla tai jossain pitkät vessajonot… Täällä ei mistään bajamajoista olla ilmeisesti kuultukaan, joten koko hanamiväki (= tuhansia ihmisiä) sai tyytyä ihan niihin pariin perusvessaan, jotka puistosta löytyivät. Suunnilleen tunnin sai vessaanpääsyä odotella. Kannatti siis lähteä ajoissa jonoon.
Jossain vaiheessa hukkasin Yukin, Raphaelin ja Hayashin johonkin, mutta ei se menoa haitannut, kavereita riitti. Pelattiin kaikenlaisia epäreiluja juomapelejä, istuttiin ringissä ja sitten piti sanoa esimerkiksi eri värejä, niin ettei samaa väriä saanut sanoa kahdesti. Niin ja siis japaniksi tapahtui tämä pelaaminen, siksi käytin sanaa epäreilu. Itse asiassa olin kyllä aika hyvä näissä.
Pelien lisäksi minussa herätti suurta hilpeyttä juttu, jota kutsuivat nimellä ojikuramanju (tai jotain). Kuva kertonee enempi kuin sanat.
Tuossa on siis ideana, etta jos tulee porukalla kylmä, niin mennään tuollalailla rinkiin seisomaan ja hinkutetaan takapuolia yhteen. Samalla pitää hokea “ojikuramanju, ojikuramanju”. Kuulemma lämmittää. Että sellaista toimintaa… Jossain vaiheessa iltaa tuolta alkoi väki vähetä, joten päätin minäkin lähteä takaisin kohti hostellia. Poikkesin kuitenkin matkalla vielä “kantikseeni” parille. Juttelin jonkun tyypin kanssa, joka osasi sanoa suomeksi “hyvä perse” ja “hyvät tissit”. Oli tavannut suomalaisia poikia aikaisemmin… Siinä vaiheessa kun jouduin kuuntelemaan erittäin kännisen japanilaisen naisen tilitystä elämästään enkä tajunnut jutuista kuin ehkä joka sadannen sanan, päätin että on hyvä vaihe lähteä nukkumaan.
Olisi sitä voinut lahteä jo vähän aikaisemminkin. Eilen en sitten nimittäin pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään järkevää, oli niin rankkaa tuo kukkien katselu. Päivä meni syödessä, laiskotellessa ja onsenissa käydessä. Mutta lomallahan tässä ollaankin! Tänään olen pyykännyt ja hoitanut itseni Tokiosta Osakaan. Junamatka kesti kolmisen tuntia. Kävin tuossa vähän kaupungilla pyörähtämässä ja syömässä (takoyakia tietty kun Osakassa ollaan) mutta hitto kun on hieman flunssainen olo ja veto pois. Katsoin siis paremmaksi tulla lepäilemään hostellille loppuillaksi.
Huomenna menen aamusta Naraan ja illalla tapaan Tanaben. Pääsee puhumaan suomea ekan kerran pariin viikkoon, jee!
Tokio
Huhtikuu 5th, 2009Olen ollut nyt pari paivaa Tokiossa. Lappari ja hostellin langaton netti eivat oikein tykkaa toisistaan, joten kaytanpa siis tata yleista konetta. Kuvat tulevat tuttuun tapaan sitten vasta perasta pain.
Tosiaan, tulin tanne perjantaina Hiroshimasta. Junamatka kesti jonkun viitisen tuntia eli ei juuri mitaan kun ottaa huomioon etaisyyden. Shinkansenin (=luotijuna) paateasema oli Tokion asema, joten hyppasin siella Yamanote-linjan junaan ja matkasin Uenoon, josta sitten jakoin Ginza-linjan metrolla tanne Asakusaan, jossa hostellini sijaitsee. Tama on minulle jo tuttu paikka, koska asustin taalla myos viime Japanin reissullani. Mita sita hyvaa turhaan vaihtamaan.
Perjantaina en kaynyt katselemassa oikeastaan mitaan nahtavyyksia, asetuinpa vaan aloilleni ja kavin “muutamalla” olusella baarissa. Ensimmainen baari oli huono valinta, nain jo heti ovelta, ettei ole kylla minun paikkani, mutta en sitten kehdannut enaa kaantya poiskaan. Kyseessa oli sellainen hiton kallis rikkaiden “sararii manien” (= bisnesmiesten) suosima baari, jossa kyseiset ukot istuvat juomassa ylihinnoiteltua lansimaista viskia ja baarimikkojen tehtaviin kuuluu mm. asiakkaan viihdyttaminen ja hanen huonolle vitseilleen nauraminen… No, otin sitten yhden oluen (hintaa 1050 jenia eli joku 8 euroa! Jaiks!) tuolla ja jotain yritin rupatella tarjoilijani kanssa ja ihan hyvin tuo onnistuikin. Ihan hauska tyyppi oli kyseessa. Sitten toivotin hyvat illat ja jatkoin matkaa.
Seuraavaksi loysin vahan sopivamman paikan, josta loysin seurakseni ranskalaisen Michalin ja islantilais-ranskalaisen Sigurin. Juttelin myos jonkun japanilaisen stuntmanin (?) kanssa. Siina puoli kolmen pintaan saimme Michalin kanssa huippuidean lahtea katsomaan kirsikankukkia Uenon puistoon ja niinpa sitten lahdimme kavelemaan. Ei siina mitaan mutta kun tuolla ulkona on aika pimeaa yolla, joten eipa siella nahnyt yhtaan mitaan… Istuimme siis sitkeasti puolisen tuntia pimeassa juomassa kaljaa (oli siella jossain paikallisiakin kannisesta huutelusta paatellen). Tultiin sitten pois ja mentiin hostellille nukkumaan.
Seuraavana paivana elikkas eilen herailin neljan tunnin younien jalkeen erittain pirteana ja lahdin katsomaan keisarin palatsia.
Tätä lähemmäs ei tavallinen tallaaja keisarin palatsia pääse.
Hieman oli heikko happi… Ennen nahtavyyksien katselua kavin kuitenkin tuossa vieressa olevassa onsenissa ottamassa aamukylvyt. Tormasin myos perjaintain kalliin baarin baarimikkoon, joka oli ihan pahkinoissaan kun muistin sen ja jain juttelemaan.
Keisarin palatsin jalkeen pyorahdin Akihabarassa kiertelemassa kauppoja ja syomassa.
Sitten suuntasin Uenoon ja Uenon puistoon. Paikalla oli jokunen muukin ihminen! Ihan uskomaton ryysis.
Lahdin kaymaan hostellilla, koska minulla oli niin sikana tavaraa mukana ja palasin sitten takaisin Uenon puistoon. Nyt alkoi olla jo aika hamaraa ja oli aikasta mukavan nakoista kuin puihin ripustetut paperilyhdyt sytytettiin.
Myos juhlakansa alkoi olla aika hamarassa kuosissa. Meininkia voisi verrata suomalaisiin festareihin ilman bandeja taikka sitten vappupaivaan Kaivarissa…
Nyt tassa odottelen viela hetken, etta Michal tuolta herailee ja sitten lahdemme ihmettelemaan Harajukuun cosplayereita. Illalla minun olisi tarkoitus tavata Ko (tutustuin haneen kun olin viimeksi taalla Tokiossa) ja ilmeisesti jonkin sortin hanami partya olisi luvassa.
Hiroshima
Huhtikuu 2nd, 2009Nyt on käyty taas turistia leikkimässä ja oikein urakalla. Nukuin tänään melkein puoleen päivään mutta silti oli ihan reilusti aikaa tutkia paikkoja. Otin ensin junan Hiroshiman asemalle ja sieltä jatkoin sitten sporalla A-bomb domelle.
Tämän rakennuksen päällä se atomipommi sitten silloin poksahti. Nykyään rakennus on yksi UNESCOn maailman perintökohteista.
Sitten lasten rauhan muistomerkki.
Kirsikatkin kukki kivasti.
Sitten suunnistinkin taas metsästämään adapteria. Tällä kertaa jopa onnistuin ja nyt on sitten taas akunlataukset loppureissun ajaksi taattu. Lisäksi mukaan tarttui vaikka mitä muuta. Huomenna pitää siis suunnata automaatille. Lopuksi kävin vielä syömässä, okonomiyakia Hiroshiman tyyliin.
Nyt lähden etsimään jostain jotain ruokaa ja sitten suihkun kautta nukkumaan. Huomenna aamusta sitten Tokioon.
Lisäsin muuten jotain kuviakin noihin pariin edelliseen kirjoitukseen. Käykää sieltä kattelemassa miltä näyttää.
Ei Hiroshimassa vaan Miyashimassa
Huhtikuu 1st, 2009Melkein osui arvailuni oikeaan: Hiroshiman suuntaan tulin. En ole kuitenkaan Hiroshimassa vaan Miyashimassa, joka on ihan Hiroshiman kupeessa. No, itse asiassa en ole edes itse Miyashimalla (joka on siis saari) vaan täällä mantereen puolella, 10 minuutin matkan päässä kyseiseltä saarelta.
Nyt on tarjolla langaton netti ja saksalainen poika ystävällisesti lainasi adapteriaan, joten huomenna on varmasti luvassa kuvia. Nyt latailen kuitenkin akut täyteen ja huomenna aloitan taas toimivan adapterin metsästyksen.
Edit. Kuvia pukkaa:
Ootorii, se ehkä eniten valokuvattu paikka Japanissa
Viisikerroksinen pagoda
Peura pyllistää. Tuolla saarella siis juoksentelee peuroja pitkin poikin. Siinähän sitten väistelet.
Sitten alkoikin sataa ja lähdin pois. Vettä tuli kaatamalla melkein koko illan, joten istuskelin hostellilla ja juttelin ihmisten kanssa. Sitten sade lakkasi ja lähdin syömään läheillä sijatsevaan izakayaan (= pubihenkinen paikallisten suosima halpisravintola). Ruoka oli taas kerran hyvää.
Toriten eli kana tempura
Sashimi moriawase eli lajitelma raakaa kalaa
Terveisia helvet(e)ista!
Maaliskuu 31st, 2009Helvetit tutkittu. Arvosana keskiok. Ei noissa sinansa mitaan erityisen ihmeellista ollut, kuumia lahteita erilaisten teemojen ymparilla. Itse asiassa kavin katsomassa noista vain kolme: Shiraike jigokun (valkoisen lahteen helvetin), Umi jigokun (Meri helvetin) ja Oni-ishibozu jigokun (Oni-ishi munkin helvetin). Kaksi ensimmaista ovat ihan “tavallisia” kuumia lahteita, jalkimmainen taas mutaisampi versio. Shiraike jigokun vesi on valkoista ja lahemmas sata asteista.
Umi jigokun vesi on taaseen kauniin turkoosia ja syvyytta lahteella on joku pari sataa metria. Ilmeisesti ihan luonnostaan ovat tuon varisia, mutta en menisi kuitenkaan vannomaan…
Oni\ishi bozu jigoku on taas kiehuvan kuplivaa mutaa (nimen oni-ishi eli suomeksi paholaiskivi -osa tulee siita, etta se on lahteen sijaintipaikan nimi, ja bozu taas tarkoittaa munkkia. Nuo mudasta tupsahtelevat kuplat kun nayttavat ilmeisesti munkin kaljulta paalaelta). Kuvia laitan sitten kun saan a) langattoman netin b) toimivan adapterin (tuo nykyinen ei pelaa enka ole loytanyt mistaan kaupasta uutta).
Helvettien jalkeen kavin seksimuseossa, josta ei sen enempaa.
Esilla oli mm. japanilaisia ukiyo-e puupiiroksia.
Taman jalkeen nautin pikaisen lounaan, takoyakia talla kertaa.
Puolen paivan mittaisen ramppaamisen jalkeen olikin hyva hetki menna itsekin kylpyyn. Kavin tuossa oman majapaikkani kylvyssa (eli o-furossa). Tuo paikka on muutekin tosi sympaattinen ihme pikku onsen (= kylpyla), outo vanha sokkeloinen talo ja tietysti majoitus japanilaiseen tyyliin eli futonilla tatamilattialla.
Tykkaan myos ihan sikana noista mammoista, jotka hoitaa tuota paikkaa kun ne on niin innoissaan aina kun kayn kysymassa jotain tai muuten vaan menen sisaan tai ulos.
Mun japaninkielen taidoissa on muuten tapahtunut joku outo harppaus sitten viime reissun (noin puolitoista vuotta sitten). Nyt olen joutunut kayttamaan englantia tasan 2 kertaa, muuten olen puhunut pelkkaa japania. Tai sitten mulla on vaan itsekritiikki tai joku kehtaamiskynnys laskenut tai jotain. Ei tassa mitaan, mutta kun en ole mielestani tehnyt yhtaan mitaan tuon oppimisen eteen sitten syksyn 2007. Periaatteessa mulla pitaisi olla nyt huonompi kielitaito kuin silloin, koska en ole treenannut… Mutta ei tama haittaa mua ollenkaan, juuri askenkin jutustelin jonkun papan kanssa kun olin syomassa Suomesta ja saunasta (han oli nahnyt teeveesta, etta saunasta mennaan jarveen uimaan ja haluaisi itsekin kokeilla). Ja nyt ei todallakaan ole kyse mistaan taysin virheettomasta puheesta vaan ties mista ihme sonkotyksesta. Toinen tahan keskustelukykyyn vaikkuttava asia on se, etta myos puheenymmartaminen on jostain syysta parantunut ja paljon. Onhan se aika vaikea jutella, jos ei ymmarra mita kaveri sanoo.
No joo. Nyt takaisin onsenille ja nukkumaan. Huomenna matka jatkuu, todennakoisesti kohti Hiroshimaa.
Terveisia Bepusta
Maaliskuu 31st, 2009Paatinkin sitten suunnata tanne pain Japania. Eli siis Beppuun. Beppu on tunnettu lahinna kylpyloistaan seka uhkapelipaikoistaan (ynna aika laajasta prostituutiostaan…). Sita kutsutaankin Japanin Las Vegasiksi. Mina tulin tanne vain sen yhden takia. Eli tietty kuumien lahteiden.
Kuumia lahteita taalta loytyy kahdenlaisia, kylvettavia ja katsottavia. Nyt lahdenkin tasta ihailemaan niita katsottavia sortteja, joita myos nimella jigoku (=helvetti) kutsutaan. Nuo kun ilmeisesti muistuttavat buddhalaisten kasitysta helvetista. Illemmalla siirryn sitten niihin kylvettaviin sortteihin.