K-Dramasuosituksia

[LauraLee]

Laskin tässä taannoin, että oon viettänyt lähes tuhat tuntia korealaisia sarjoja katsellen. Ne ovat todella koukuttavia. 16 jakson sarjan katsoo todella nopeasti, sillä jokaista sarjaa näytetään kaksi tuntia viikossa. Yleensä draamat ovatkin ma-ti, ke-to tai la-su-draamoja, ja niitä näytetään yleensä illalla klo 9-10 aikaan. Kolmella pääkanavalla sekä kaapelikanavilla draamoja pyörii siis useampia samaan aikaan, joten niitä on tarjolla suunnaton määrä. Nykyisin suurin osa ladataan myös nettiin ja ilahduttavan moneen fanit tekevät englanninkieliset tekstitykset. K-Dramojen tarjonta on siis suurta, mutta jyvien erottaminen akanoista on aikaa vievää puuhaa. Joskus lupaavalta kuulostava draama lässähtää heti alkuunsa, joskus se toimii puoleenväliin asti ja sitten uppoaa melodraaman suohon, jossa en millään jaksaisi tarpoa. Jos nyt joku pohtii, minkä draaman katsoisi, tässä pari vinkkiä. Nämä ovat siis MUN MIELESTÄ hyvin tehtyjä ja viihdyttäviä sarjoja. Mielipiteitä on toki useita.

Ensin joukko ROMANTTISIA KOMEDIOITA, joka on oma suosikkigenreni:
The 1st shop of Coffee Prince (커피프린스 1호점, 2007). Perhettään elättävä 24-vuotias Eun-Chan onnistuu saamaan töitä rikkaan perheen pojan Han-Kyulin pyörittämästä Coffee Prince -kahvilasta. Han-Kyul luulee Eun-Chania pojaksi, ja on ymmärrettävästi ymmällään, kun alkaa rakastua tähän. Mulla kävi mieletön tuuri, kun ensimmäinen korealainen sarja, johon YouTubessa aikanaan törmäsin, oli just tämä. Yksi suosituimmista korealaisista sarjoista on ns. trendikäs romanttinen komedia, joka on oikeasti hauska ja koskettava, hienosti näytelty ja ohjattu. Tässä draamassa on myös hyvä musiikki.

My Name is Kim Sam-Soon/My Lovely Kim Sam-Soon (내 이름은 김삼순, 2005). Kondiittori Kim Sam-Soon on juuri saanut selville, että hänen poikaystävänsä on pettänyt häntä. Sam-Soon ei ole aivan niin laiha kuin haluaisi olla ja inhoaa vanhanaikaista nimeään. Hän törmää ravintolan omistavaan Jin-Huniin, joka tarjoaa Sam-Soonille töitä ravintolassaan. Sam-Soon myös esittää Jin-Hunin tyttöystävää, jotta tämän ei tarvitse mennä äitinsä järjestämille sokkotreffeille. Sam-Soonia esittävä Kim Sun-Ah on mahtava roolissaan, ja vaikka en olekaan Hyun Bin -fani, niin näyttelijöiden kemiat pelaavat hyvin yhteen. Sam-Soon on suosikkini kaikista K-drama-sankarittarista, koska hän on itsenäinen, päättäväinen ja avoin, mutta silti realisti. Sam-Soon uskoo rakkauteen, mutta ei odota elämältä liikoja. Juoni ei välttämättä ole kovin realistinen, mutta toteutus ja Sam-Soon ovat.

Dal Ja's Spring (달자의 봄, 2007). Dal Ja on uranainen, joka ei ole kovin hyvä ihmissuhteista. Kaikki muuttuu, kun hänen elämäänsä pelmahtaa äkkiä kolme miestä. Heistä mielenkiintoisin on 7 vuotta nuorempi Tae-Bong, joka aluksi esittää Dal Jan poikaystävää. Vaikka draamassa käsitellään Dal Jan romanttisia ihmissuhdekiemuroita, kertoo sarja myös itsenäisen naisen arjesta ja ystävyyssuhteista. Chae Rim on pirteä Dal Ja ja Lee Min Ki suloinen Tae-Bong.

Samankaltainen sarja on The Woman Who Still Wants to Marry/Still Marry Me (아직도 결혼하고 싶은 여자, 2010), jossa toimittaja Lee Shin-Young rakastuu 10 vuotta nuorempaan muusikko Ha Min-Jaehin. Kuulostaa hieman oudolta, mutta pääosanesittäjät Park Jin-Hee ja Kim Bum ovat niin suloisia yhdessä, että tätä on ilo katsoa. Samoin kuin Dal Jassa, tässäkin käsitellään ystävyyttä.

Muita suositeltavia rom-comeja: What's Up Fox?, The Best Love/Greatest Love, You're Beautiful ja pari klassikkoa Delightful Girl Choon-Hyang ja My Girl. Näistä kaikki muut paitsi ensimmäinen on samojen käsikirjoittajien Hongin siskosten käsialaa. Heidän draamoistaan kannattaa harkita myös fantasiaelementtejä sisältävää komediaa My Girlfriend Is a Gumiho (내 여자친구는 구미호, 2010), jossa näyttelijät Lee Seung-Ki ja Shin Min-Ah ovat todella suloisia epäsuhtaisena pariskuntana. Seung-Ki esittää näyttelijäksi halajavaa opiskelijaa, joka törmää myyttiseen ja kauniiseen 9-häntäiseen Gumihoon, joka tarun mukaan syö miesten maksoja. Kuulosta hupsulta, mutta draama on todella hauska.

[LauraLee]

TRILLERI/TOIMINTA
Näitä olen katsonut hieman vähemmän, mutta tästäkin genrestä löytyy pari todella hyvää sarjaa.

City Hunter (시티헌터, 2011). Japanilaiseen mangaan perustuva City Hunter on kostotarina. Vastasyntynyt Lee Yoon Sung kidnapataan tämän äidiltä. Kidnappaaja on vastasyntyneen isän armeijatoveri, joka haluaa kostaa viidelle hallituksen korkea-arvoiselle edustajalle ystävänsä kuoleman, jonka nämä aiheuttivat pettämällä omansa. Yoon Sung kasvaa aikuiseksi tuntematta oikeita vanhempiaan, samalla kun hänen isäksi kutsumansa mies treenaa hänestä tappajan. Hienosti toteutettu toimintasarja on yksi parhaista korealaisista tyylinsä edustajista. Pääosissa nähdään joukko hienoja näyttelijöitä, jännitystä piisaa, eikä romantiikkaakaan ole unohdettu. Pääosassa on iki-ihana Lee Min-Ho.

The Devil (마왕, 2007). Kostotarinaa, toimintaa ja trilleriä yhdistelevässä sarjassa on myös yliluonnollisia piirteitä. Nuori nainen Seo Ha-In pystyy koskettamaan esineitä ja näkemään, kuka niihin on aiemmin koskenut. Hän auttaa nuorta kunnianhimoista poliisietsivää selvittämään joukkoa murhia. Ei ole selvää, kuka sarjassa on hyvä ja kuka paha, mikä tekee siitä oikein piristävän poikkeuksen kaavamaisissa kostosarjoissa. Pääosissa nähdään loistavat Uhm Tae-Woon, Joo Ji-Hoon ja Shin Min-Ah.

Story of a Man /Slingshot/ A Man’s Story (남자이야기, 2009). Kim Shin joutuu vankilaan, kun hän yrittää tappaa veljensä itsemurhaan ajaneen tv-toimittajan. Vankilassa ollessaan hän saa selville kaiken takan olleen pääpirun henkilöllisyyden ja punoo suunnitelmia, joita alaa toteuttaa vapaalle jalalle päästyään. Hän kerää ympärilleen joukon apureita, joiden kanssa ryhtyy monimutkaiseen kissa ja hiiri -leikkiin pääpahiksen Chae Do Woon kanssa. Tämäkin on kostotarina, jossa on mukana melkoinen annos toimintaa, mutta myös huumoria. Pääosissa nähtävät Park Yong-Ha ja Kim Kang-Woo esittävät hienosti vastakkaisia puolia. Kim Kang-Woon hahmo on ehkä korealaisten draamojen paras pahis.

[LauraLee]

DRAAMA
Katselen draamaa silloin tällöin, vaikka harvempi näistä sarjoista välttää liiallisen melodraaman. Tässä kolme suosikkiani.

Que Sera Sera (케세라, 세라, 2007). Tämä on aivan upea sarja, joka ei välttele synkkiä hetkiä, ja onnistuu pitämään otteessaan alusta loppuun. Eric tekee hienon roolisuorituksen Kang Tae-Joona, joka ei ole kovin mukava tyyppi. Tämä on romanttinen draama, jossa onnellinen loppu ei ole taattu.

Shining Inheritance/ Brilliant Legacy (찬란한 유산, 2009). Tämä ei välttämättä ole viiden tähden sarja, mutta se hyvä esimerkki draamasta, joka koukuttaa ja ärsyttää samassa suhteessa. Pääosapari on kiva, ja Lee Seung-Ki todella suloinen hemmoteltuna rikkaan perheen poikana, joka rakastuu optimistiseen, mutta kovia kokeneeseen tyttöön.

Will It Snow For Christmas ? (크리스마스에 눈이 올까요?, 2009). Rakastin tätä draamaa sen ensimmäiset 10 jaksoa, vaikka se onkin omaan makuuni hieman liian melodramaattinen. Go Soo on pääosassa aivan mahtava, eikä Park Ye-Seul ärsytä kovin paljon. Jaksosta 11 eteenpäin sarja syöksyi pohjamutiin, ja olen pyyhkinyt viimeiset 6 jaksoia mielestäni kokonaan. Tässä jaksossa on siis mun mielestä vaan 10 jaksoa.

[LauraLee]

HISTORIALLISET eli SAGEUK-DRAAMAT
Nämä ovat usein todella pitkiä, eikä kärsivällisyys aina riitä seurata jonkun kuninkaan tai miekkasankarin vaiheita 50 jakson verran. Sarjat ovat usein myös hyvin melo-painotteisia, joten ne muutamat omat suosikkini ovatkin enemmän fusion-sageukeja, eli huumorilla höystettyjä sarjoja.

The Return of Iljimae (돌아온 일지매, 2009). Kaunis ja hienosti toteutettu kertomus Korean legendaarisesta ja fiktiivisestä kansallissankarista Iljimaesta, joka oli kuin aikansa Batman. 24 jaksossa seurataan Iljimaen tarinaa tämän syntymästä eteenpäin. Suosittelen lämpimästä, sillä siinä on kaikkea toiminnasta ja jännityksestä draamaan ja romantiikkaan upeassa miljöössä. Musiikki on tässä produktiossa huippuluokkaa. Yleensä K-Draamojen balladit ja karseat rällätykset saavat karvat pystyyn.

The Legend of Hyang Dan (향단전, 2007). Tämä minisarja kääntää päälaelleen vanhan kansantarun, joka kertoo virkamiehen pojan ja ginsaengin tyttären rakkaustarinasta. Tässä muunnelmassa virkamiehen poika rakastuukin palvelustyttöön. Komediallinen minisarja parodioi pop-kulttuuria ja pääosassa nähtävä Super Juniorin jäsen Siwon on oikein mainio.

Hong Gil Dong (쾌도 홍길동, 2008). Tämä sarja ei ole käsijoittaja Hong-siskosten paras, mutta pääosassa nähtävä Kang Ji-Hwan loistaa nimiroolissa. Sarja on hieman liian pitkä (24 jaksoa, kun vähempikin olisi riittänyt), mutta edetessään sarja on oikein hauska. Tämäkin perustuu vanhaan kansantaruun. Hong Gil Dong on korealaisten Robin Hood.

[chiyuri]

Voi K-Dramat ovat alkaneet kiinnostaa minuakin nyt todella paljon.
Olen runsaan vuoden kuunnellut paljon korealaista musiikkia ja katsellut korealaisia elokuvia. Muutama päivä sitten löysin youtuben kautta jollakin tapaa erään korealaisen draama-sarjan, googletin sen, ja päädyin sivulle, jossa oli kaikki jaksot, ja aloitin katselemisen. Rakastuin kyseiseen sarjaan äärettömän paljon, ja nyt olen katsellut monta sitä monta tuntia päivässä. Aina edellisen jakson loppuessa ajattelen "Ei, ei, ei! Ei se voi loppua vielä! Vielä yksi jakso, vain yksi.....". Olen todellakin rakastunut näyttelijöihin ja juoneen. Kokoajan tekee mieli mennä katsomaan lisää ja lisää, mutta jaksoja on 25, pelottaa, että se loppuu
Itselläni enää hieman alle kymmenen jaksoa katsottavana..

Tuossa alhaalla vähän juonta sarjasta.
Se on nimittäin Boys Before Flowers

Geum Jan Di on tavallinen tyttö jonka perhee omistaa kuivapesulan läheltä kuuluisaa Shinhwa Collegea.
Draamassa Jan Di tapaa epämiellyttävissä oloissa koulun neljä rikkainta ja kuuluisinta poikaa,joita kutsutaan nimellä F4.

Jan Di pelastaa koulun katolta kiusaamisen kohteena hyppäävän pojan, ja Shinhwa Companyn omistaja pelkää koulun maineen kärsivän kun 'rahvaanomainen' tyttö saa julkisuutta Shinhwa Collegen nimissä. Hän järjestää Jan Dille paikan koulusta uintistipendillä. Jan Di välttelee F4 joukkoa koska tietää mitä käy jos pistää heille vastaan tai joutuu riitoihin heidän kanssaan.
Jan Din ystävä Oh Min Ji kaataa jäätelönsä F4:n johtajan,Goo Jun Pyon päälle ja joutuu hänen haukkumisensa kohteeksi. Jan Di pistää hänelle vastaan ja joutuu aloittamaan niinsanotun 'sodan' Jun Pyon kanssa.
Mutta juoni kääntyy siitä eteenpäin sellaiseksi mitä ei ehkä ihan heti olisi arvannutkaan

[LauraLee]

Olen kanssa kattonut Boys Over Flowers -sarjan, ja täytyy myöntää, että se on todella koukuttava. Kun on monta tuntia seurannut jotain sarjaa, on jotenkin tyhjä olo, kun se päättyy. Jos tuntuu, että lisää on saatava ja pian, niin suosittelen, että tsekkaat seuraavaksi esim. Personal Preference/Personal Taste -nimisen sarjan. Siinä on pääosassa Joo Pyota esittävä Lee Min Ho. Ja siitä onkin hyvä siirtyä City Hunteriin, jossa kyseinen näyttelijä on jälleen pääosassa...

[noirre]

Se on nimittäin Boys Before Flowers

Geum Jan Di on tavallinen tyttö jonka perhee omistaa kuivapesulan läheltä kuuluisaa Shinhwa Collegea.
Draamassa Jan Di tapaa epämiellyttävissä oloissa koulun neljä rikkainta ja kuuluisinta poikaa,joita kutsutaan nimellä F4.--

Tästä sarjasta täytyy sanoa sen verran, että jos perusjuoni kiinnostaa, niin sama sarjahan on tehty moneen kertaan eri maissa, ja Korean Boys Before Flowers on niistä vain uusin - tosin kaikki versiot katsoneena on sanottava, että se on myös oma suosikkini, sillä päähenkilö on luonteeltaan kaikkein lähimpänä alkuperäisen tarinan Makino Tsukushia, ja sarjan miehet komeimpia. <3 Sarjahan perustuu mangaan nimeltään Hana Yori Dango, yksi eniten myytyjä shojo-sarjoja historiassa, vaikkakin Boys Before Flowerissa alkuasetelmaa onkin jokseenkin muutettu. Japanilaisen tv-sarjan (myös nimeltään Hana Yori Dango) tuotantokausien lisäksi löytyy elokuva ja kiinalainen (vai taiwanilainen ?_?) Meteor Garden.

Korealaisia sarjoja minun on hankala suositella enempää kun niitä ei ole tullut niin kovasti katsottua, 1st shop of coffee prince viimeisimpänä, mutta sen verran jos saan aiheen vierestä kehua, niin kiinalainen/taiwanilainen Mars on loistava. Myös se perustuu samannimiseen japanilaiseen mangaan ja sarjalla on ikääkin vähän enemmän, mutta jos sen jostain löytää, niin katsokaa ihmeessä!

[LauraLee]

Mä olen myös katsonut noi muut versiot, eli Hana Yori Dangon ja Meteor Gardenin (joka muuten tosiaan on taiwanilainen versio). Vaikka en niin välitäkään japanilaisista sarjoista, niin toi Hana Yori Dango on ihan kiva. Vaikka olenkin henkeen ja vereen Lee Min Ho -fangirl, niin kyllä se Matsumoto Junin F4-johtaja on aika hauska. Meteor Garden oli vähän niin ja näin, mutta se varmaan johtuu siitä, että suurin osa taiwanilaisista sarjoista on laadultaan paljon huonompia kuin korealaiset tai japanilaiset sarjat.