Finn-go ni tsuite no shitumon

[Tanabe]

En osaa erottaa sanojen merkityksiä: halla, kuura, huurre ja härmä.
Mikä on eroavuus niiden sanojen välillä?
Voisiko joku selittää?

[Silja]

En osaa erottaa sanojen merkityksiä: halla, kuura, huurre ja härmä.
Mikä on eroavuus niiden sanojen välillä?
Voisiko joku selittää?

「Halla」は春の終わりの・夏の夜に起きている寒気。
"Halla vei viljan" = 「夜の寒気のせいで小麦の作物が傷んだ。」
「Tehdä hallaa」の意味は「イメージ・関係などを損なう・壊す」

「Kuura」は木・植物・石などの表面に出来る霜。

「Huurre」はたいてい冷凍庫などに出来る霜。時々、「Kuura」の意味にも使っている。

「Härmä」は植物に当たる病気の一。日本語には、うどんこ病という意味がある。他の意味があるかどうか、分からない。

[Zhivago]

En osaa erottaa sanojen merkityksiä: halla, kuura, huurre ja härmä.
Mikä on eroavuus niiden sanojen välillä?
Voisiko joku selittää?

Kuuraと言えばkuurankukka (霜の花かな・・・)

kuurankukka　まどに凍った水。　
http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img994920.jpg

また、フィンランドにkuurankukkaと言う名曲もある・・・　（若い人はこんな音楽はあんまし好きじゃないけど・・・）
http://www.youtube.com/watch?v=j7_gG5q-abw&feature=related

Jää -> Jäätyä
Huurre -> Huurtua
Kuura -> 動詞がないと思う
Härmä -> Härmistyä(　化学の言葉) 空気にある湿気は水に変わらないまま凍る、昇華の反対。

Huurreは霜だけじゃないよSiljaさん。　

Mun silmälasit huurtuu aina kun juon kahvia.
コーヒーを飲む時にメガネはいつも曇る。

[Silja]

Huurreは霜だけじゃないよSiljaさん。　

Mun silmälasit huurtuu aina kun juon kahvia.
コーヒーを飲む時にメガネはいつも曇る。

そうですよ。でもこの場合の「ｈｕｕｒｔｕａ」は「ｈｕｕｒｕ」という言葉から来ると思う。私見では、「ｈｕｕｒｒｅ」はいつも氷のようなものだが「ｈｕｕｒｕ」は水蒸気から発生する。

[Zhivago]

Huurreは霜だけじゃないよSiljaさん。　

Mun silmälasit huurtuu aina kun juon kahvia.
コーヒーを飲む時にメガネはいつも曇る。

そうですよ。でもこの場合の「ｈｕｕｒｔｕａ」は「ｈｕｕｒｕ」という言葉から来ると思う。私見では、「ｈｕｕｒｒｅ」はいつも氷のようなものだが「ｈｕｕｒｕ」は水蒸気から発生する。

あ、　確かに。

Huurre -> huurtua
Huuru -> huurtua

動詞一つに名詞二つがあるそうです～

*edit turhat toistot pois

[Tanabe]

Siljaさん、Zhivagoさん　どうもありがとう。

フィンランド人同士が日本語で議論しているなんて面白いですね。
ちょっと不思議な感じもします。:D

私の質問は、
この記事を読んでいて思いついたのです。
この記事には、kuura, huurre, härmä が出てきます。
辞書を引くとこれらにはすべて frost という意味があるようですし、halla にも同じ意味があるので、
その区別を知りたかったのです。

Siljaさんの説明で kuura, huurre はよく解りました。

あと、härmä と halla はどうなんでしょう？
Siljaさんの説明にあるように、ほとんど霜という意味には使わないのでしょうか？

Zhivagoさんが書いた huuru は蒸気ですよね。

Härmä -> Härmistyä(　化学の言葉) 空気にある湿気は水に変わらないまま凍る、昇華の反対。

昇華の反対は凝結といいます。
ついでに化学用語を一覧にすると、こうなりますね。
kiinteästä nesteeksi --- sulaminen　融解（ゆうかい）　
nesteestä kiinteäksi --- jähmettyminen　固化（こか） tai 凝固（ぎょうこ）
nesteestä kaasuksi --- höyrystyminen　気化（きか） tai 蒸発（じょうはつ）　
kaasusta nesteeksi --- tiivistyminen　液化（えきか） tai 凝縮（ぎょうしゅく）
kiinteästä kaasuksi --- sublimoituminen　昇華（しょうか）
kaasusta kiinteäksi --- härmistyminen　凝結（ぎょうけつ）

[Tanabe]

Tässä on kaksi lausetta Muumilaakson tarinasta.
1."Sisämaasta tulla räpytti kaksi vanhaa varista."
2."Hemuli tulla harppoi heitä kohti."

Voisiko joku selittää miksi noissa lauseissa on "tulla" (infinitiivi)?
Mitä se tarkoittaa?

Mikä on sävyero lauseen "Sisämaasta tulla räpytti kaksi vanhaa varista." ja "Sisämaasta räpytti kaksi vanhaa varista." välillä?
Mikä on sävyero lauseen "Hemuli tulla harppoi heitä kohti." ja "Hemuli harppoi heitä kohti." välillä?

Kiitos jo etukäteen!

[JPu]

Minusta ero on hyvin vaikea ymmärtää ja tavallaan tuon "tulla" sanan käyttö täysin tarpeetonta, enemmän tyylikeino, ettei sanota tavallisesti kuten suomenkielessä, vaan kirjoittaja on tahtonut korostaa "omalla persoonallisella" tavalla tapahtumaa. Miksi on korostettu ei selviä minulle, vaikka olen muumeja katsellut (lapset oli joskus juuri sen ikäisiä, että niitä katseltiin päivittäin).

Tulla -sanalla kai koetetaan korostaa jotenkin hetken ainutkertaisuutta ja tietynlaista voimakkaampaa asennetta saapumiselle.. Ero tavalliseen tulemiseen on kuitenkin oikeastaan aika pieni. Vähän sama kuin kendossa "mennä" tömäyttää osuman "men", vahvasti ja antamatta vastustajan valita muuta. (tömäyttää = lyö, on slangia/murretta). "tulla" ja "mennä" tuossa merkityksessä ovat erikoisia ja niitä voi käyttää vain tapauskohtaisesti sopivien verbien kanssa, mitään yleispätevää sääntöä en ainakaan itse osaa kertoa.

[Egge]

Oikein pysähdyin naiseni kanssa keskustelemaan tästä kysymyksestä. En tiedä tämän rakenteen kieliopillista nimeä, mutta kysymys on ilmaisusta, jossa liikkumista ilmaiseva verbi attribuoidaan kuvailevalla verbillä. Ilmaisun tyylilaji on vanhahtava.

Tulla/mennä/juosta kipittää = liikkua lyhyin, nopein askelein

Muistan lapsuudestani ilmaisun

Mummo tulla töntterehtää -- Tämä onkin vaikea kääntää. Voi kuvitella pyylevän isoäidin, jonka käveleminen on heiluvaa,
-- suhteellisen pontevaa, ehkä vähän lonkkavikaista. Töntterehtää ei ole standardisuomea, mutta
-- "jokainen" ymmärtää sen varsin hyvin tietynasteisen onomatopoeesin ansiosta.

[Egge]

Tulee mieleen se, että kummassakin muumiesimerkissä "tulla räpytti" ja "tulla harppoi" korostuu katsomiskokemus eli mielestäni ilmaisulla pystytään välittämään se, että tulemisen katsominen kesti kauan.

[Tanabe]

JPu-san, Egge-san kiitos selityksestänne!

Minusta vielä vähän vaikea ymmärtää sävyeroa, mutta ainakin taidan ymmärtää, että tällä ilmaisulla
kirjoittaja halusi korostaa katsomiskokemusta.
Sitten, onkohan sama merkitys seuraavalla kahdella lauseella
"Sisämaasta tulla räpytti kaksi vanhaa varista." ja "Sisämaasta kaksi vanhaa varista tuli räpyttäen." ?

[JPu]

Sitten, onkohan sama merkitys seuraavalla kahdella lauseella
"Sisämaasta tulla räpytti kaksi vanhaa varista." ja "Sisämaasta kaksi vanhaa varista tuli räpyttäen." ?

Minusta lauseilla on pientä sisällöllistä eroa.

"Tulla räpytti" korostaa saapumista "räpyttämällä" ja sitä miltä saapuminen näytti (ei siis lentänyt kovin hyvin)
ja taas tuo "Tuli räpyttämällä" korostaa vahvemmin tulemista.. vaikka tässäkään lentäminen ei ollut kovin sujuvaa, vaan "räpyttämistä"..


Ero on kuitenkin "hiuksen hieno"

[Huuhkis]

Itse selittäisin sen niin, että ensimmäinen lause keskittyy nimenomaan variksien tulemiseen. "Tulla räpytti" on vain kielellinen tehokeino, joka liitetään variksiin. Varikset tulevat räpyttäen (tulla räpytti), ihmiset voivat tulla esimerkiksi hölkyttäen (tulla hölkytti). Hevonen voisi taas ravata (tulla kopsutti). Eli tehokeino jolla vahvistetaan tulijan "varismaisuutta". Jos meillä olisi tarina, jossa on nilkuttava sivuhenkilö, saisimme komiikkaa tarinaan sanomalla: "Siskokset menivät edellä. Tommi tulla nilkutti perässä". Tehokeino.

Jälkimmäisessä lauseessa taas keskitytään itse räpyttämiseen. Sen voisi kääntää muotoon: "Sisämaasta tuli kaksi vanhaa varista räpyttäen", muuttamatta tarkoitusta juuri ollenkaan. Jos sieltä tulisi ihminen, hän voisi esimerkiksi nilkuttaa. Ihminen ei normaalisti nilkuta: "Sisämaasta tuli ihminen nilkuttaen". Tässä nilkutus ei ole tehokeino, vaan asia johon keskitytään. Ihminen nilkuttaa. Miksi? Onko hän loukkaantunut jne.

Jos nuo kaksi lausetta olisivat kirjassa, sanoisin että ensimmäinen on mielenkiintoisempi, ja siksi parempi lause. Jälkimmäinen lause vähän ontuu.

[Tanabe]

Itse selittäisin sen niin, että ensimmäinen lause keskittyy nimenomaan variksien tulemiseen. "Tulla räpytti" on vain kielellinen tehokeino, joka liitetään variksiin. ....

Kiitos Huuhkis-san.
Arvelen, että "Sisämaasta tulla räpytti kaksi vanhaa varista." on 「陸の方から年老いた烏が二羽バタバタと飛んできました。」 japaniksi. "バタバタと" on onomatopoeettinen ilmaisu ja se korostaa miten kaksi varista tuli.

[Tanabe]

Mikä on ero verbien "pehmentää" ja "pehmittää" välillä?
「じゃがいもを軟らかくします」と言いたい時、どちらを使いますか？
Voinko sanoa "pehmennän perunaa" vai "pehmitän perunaa"?

Ja mikä on ero verbien "pehmetä" ja "pehmitä" välillä?
「じゃがいもが軟らかくなる」と言いたい時、どちらを使いますか？
Voinko sanoa "peruna pehmenee" vai "peruna pehmitsee"?

Voisiko joku selittää?
Kiitos jo etukäteen!

[Egge]

Mikä on ero verbien "pehmentää" ja "pehmittää" välillä?
「じゃがいもを軟らかくします」と言いたい時、どちらを使いますか？
Voinko sanoa "pehmennän perunaa" vai "pehmitän perunaa"?

Ja mikä on ero verbien "pehmetä" ja "pehmitä" välillä?
「じゃがいもが軟らかくなる」と言いたい時、どちらを使いますか？
Voinko sanoa "peruna pehmenee" vai "peruna pehmitsee"?

Voisiko joku selittää?
Kiitos jo etukäteen!

Pehmentää ja pehmittää ovat lähellä toisiaan. Ehkä ero on siinä että pehmentämisessä muutetaan aineen rakennetta ja pehmittämisessä muutetaan sellaista, mikä on vielä kovaa tai kovahkoa. Lisäksi pehmentää tarkoittaa tehdä pehmeäksi.

Peruna on huono esimerkki, koska tavallisesti sanotaan "muussaan perunaa". (Pehmentäminen ja pehmittäminen on kieliopillisesti oikein, jälkimmäinen indikoi jo huvittavaa taistelua ihmisen ja perunan välillä.)

Esim. Pehmennän alastuloani joustamalla polvista. Pehmitän kyljystä lihanuijalla. Pehmitän johtaja Karlssonia hyvällä illallisella, niin saamme hierottua hyvät kaupat.

Pehmetä=pehmitä
pehmenee=pehmiää (väärin olisi: pehmitsee)

[JPu]

Mikä on ero verbien "pehmentää" ja "pehmittää" välillä?

Pehmentää tapahtuu juuri nyt, nykyhetkessä.
Pehmitti on menneisyyttä, joka on jo tapahtunut.
Minusta niillä on muuten ihan sama merkitys; jonkin pehmentäminen.

Noita verbejä voi käyttää myös vaikka seuraavasti:

Hän yritti "pehmentää" puhettaan, ettei loukkaisi liian pahasti. Kuitenkaan hän ei onnistunut "pehmittämään" tarpeeksi ja tuli loukanneeksi.

"Kuulustelija pehmitti kuulusteltavaa kovin keinoin ja totuus selvisi"

[Tanabe]

Kiitos Egge-san ja JPu-san!

....pehmittämisessä muutetaan sellaista, mikä on vielä kovaa tai kovahkoa.

Mitä tuo "kovahko" tarkoittaa? En voinut löytää sanakirjastani.

Mikä on ero verbien "pehmentää" ja "pehmittää" välillä?

Pehmentää tapahtuu juuri nyt, nykyhetkessä.
Pehmitti on menneisyyttä, joka on jo tapahtunut.

"Pehmitti" on imperfektimuoto, mutta "pehmittää" on preesensmuoto. Onko "pehmittää" verbillä jotakin imperfektin sävy?

[JPu]

Mitä tuo "kovahko" tarkoittaa? En voinut löytää sanakirjastani.

Onko "pehmittää" verbillä jotakin imperfektin sävy?

Kovahko tarkoittaa melko kovaa, tai lähes kovaa

Minusta pehmittää verbillä ei ole sävyä imperfektiin, vaan tapahtuu juuri nyt.

Minusta [pehmittää = pehmentää] ja kumpaakin voi käyttää. Sitä en tiedä miksi samaa asiaa kuvaamaan on olemassa kaksi lähes samanlaista sanaa.

[Silja]

Mitä tuo "kovahko" tarkoittaa? En voinut löytää sanakirjastani.

Adjektiivien -hko/-hkö pääte tarkoittaa, että jokin asia on jotakuinkin adjektiivin kuvaileman mukainen.

(iso) isohko = melko iso
(pieni) pienehkö = melko pieni
(kova) kovahko = melko kova
(kylmä) kylmähkö = melko kylmä
(abstrakti) abstraktihko = melko abstrakti
jne.

Yritin miettiä onko sellaisia adjektiiveja joihin tämä pääte ei sopisi, mutta en saanut yhtään sellaista mieleeni. Värejä kuvaavien adjektiivien kanssa käytettynä tämä saattaa olla ouhdohko (eli vähän outo ), mutta ei ole kuitenkaan väärin sanoa esimerkiksi punaisehko, sinisehkö jne.

Pehmentää tapahtuu juuri nyt, nykyhetkessä.
Pehmitti on menneisyyttä, joka on jo tapahtunut.

"Pehmitti" on imperfektimuoto, mutta "pehmittää" on preesensmuoto. Onko "pehmittää" verbillä jotakin imperfektin sävy?

JPu:lla on nyt sattunut joku ajatuskatkos, Eggen selitys eroista on hyvä, unohda tämä kohta JPu:n viestistä.

[JPu]

Pehmentää tapahtuu juuri nyt, nykyhetkessä.
Pehmitti on menneisyyttä, joka on jo tapahtunut.

JPu:lla on nyt sattunut joku ajatuskatkos, Eggen selitys eroista on hyvä, unohda tämä kohta JPu:n viestistä.

Voitko selittää Silja mikä kirjoittamassani on väärin, kyllä nuo ovat aikamuodoltaan eroavia. [pehmittää, pehmitti, on pehmittänyt, oli pehmittänyt] koko setti? Elikkä mikä kohta on ajatuskatko? Futuuri puuttuu: tulee pehmittämään.. (vaikka nuo alkuperäiset ovatkin eri verbejä, joilla on sama merkitys)

Eikä minään riitelynä, vaan ihan rationaalisesti tuota kysyn, sillä voin olla väärässä

[Silja]

Voitko selittää Silja mikä kirjoittamassani on väärin, kyllä nuo ovat aikamuodoltaan eroavia.

Alkuperäinen kysymys alla:

Mikä on ero verbien "pehmentää" ja "pehmittää" välillä?

Eli Tanabe ei kysynyt mikä ero on muodoilla "pehmittää" ja "pehmitti" vaan mikä sävy ero on kahdella eri verbillä "pehmentää" ja "pehmittää". Kumpikin edellämainituista verbeistä taipuu ihan tavallisen kaavan mukaan kaikissa aikamuodoissa:

Pehmentää, pehmennän, pehmensi, on pehmentänyt jne.
Pehmittää, pehmitän, pehmitti, on pehmittänyt jne.

Siinä se ajatuskatkos.

[JPu]

Totta tuo, ettei alkuperäinen kysymys ehkä koskenutkaan tuota kiitokset huomautuksesta, enpä ollut tarpeeksi tarkka.
.. Minusta ei kuitenkaan noiden kahden verbin välille voi "tehdä" aitoa eroa, ainakaan merkityksessä, kuten yllä väitettiin, ne merkitsevät samaa. Yhtälailla kuin esim. "ymmärtää = tajuta" ovat täysin sama asia. Suomenkielessä on paljon ihan samaa merkitseviä sanoja ja niillä voi olla sävyeroja, mutta hyvin usein "sävyerolla" ei ole todellista sisältöeroa ollenkaan. Sävyerolla onkin ehkä enemmän merkitsystä "tyylissä", kuinka asian sanoo tai kirjoittaa.

Tämäkin ihan vaan mielipiteenä, Tanabe-san on esittänyt hyviä kysymyksia ja jopa meille suomenkielisille vaikeita asioita, joita on mielenkiintoista pohtia!



Ps. Silja ei nuo aikamuotojen taivutukset mene noin kuten kirjoitit vaan:

Pehmentää, pehmensi, on pehmentänyt, oli pehmentänyt (ja futuuri, jota ei suomenkielssä ole omana muotona: tulee pehmentämään)
Pehmittää, pehmitti, on pehmittänyt, oli pehmittänyt (ja futuuri: tulee pehmittämään)

Edittiä:

Pehmentää-verbin imperfekti on todellakin pehmensi eikä pehmenti.

Tuosta olen samaa ja korjaankin tähän viestiin sen. Tuo pehmenti on varmaan puhekieltä, mutta kirjoittamalla on syytä olla tarkempi. Hyvä korjaus!

[Egge]

Olen samaa mieltä, Tanabe-san tekee hyviä kysymyksiä!
Olen samaa mieltä, pehmentää ja pehmittää tarkoittavat melkein samaa. Mutta sävyerojen tunnistaminen mahdollistaa vivahdesemantiikan.

Pehmentää-verbin imperfekti on todellakin pehmensi eikä pehmenti.

Totta tuo, ettei alkuperäinen kysymys ehkä koskenutkaan tuota kiitokset huomautuksesta, enpä ollut tarpeeksi tarkka.
.. Minusta ei kuitenkaan noiden kahden verbin välille voi "tehdä" aitoa eroa, ainakaan merkityksessä, kuten yllä väitettiin, ne merkitsevät samaa. Yhtälailla kuin esim. "ymmärtää = tajuta" ovat täysin sama asia. Suomenkielessä on paljon ihan samaa merkitseviä sanoja ja niillä voi olla sävyeroja, mutta hyvin usein "sävyerolla" ei ole todellista sisältöeroa ollenkaan. Sävyerolla onkin ehkä enemmän merkitsystä "tyylissä", kuinka asian sanoo tai kirjoittaa.

Tämäkin ihan vaan mielipiteenä, Tanabe-san on esittänyt hyviä kysymyksia ja jopa meille suomenkielisille vaikeita asioita, joita on mielenkiintoista pohtia!



Ps. Silja ei nuo aikamuotojen taivutukset mene noin kuten kirjoitit vaan:

Pehmentää, pehmenti, on pehmentänyt, oli pehmentänyt (ja futuuri, jota ei suomenkielssä ole omana muotona: tulee pehmentämään)
Pehmittää, pehmitti, on pehmittänyt, oli pehmittänyt (ja futuuri: tulee pehmittämään)

[Tanabe]

Olen samaa mieltä, Tanabe-san tekee hyviä kysymyksiä!

Teidän väittelynne oli todella hyödyllinen minullekin.

Usein törmään samannäköisiin verbeihin ja menen sekaisin.
Minun on aika vaikea selvittää merkityksien eroja ja sävyjen eroja itseni.
Niin teidän avunne on paras ”sanakirja”.

Kiitos Egge-san, JPu-san ja Silja-san!

[Egge]

Olen samaa mieltä, Tanabe-san tekee hyviä kysymyksiä!

Niin teidän avunne on paras ”sanakirja”.

Siispä teidän apunne on mitä parhain "sanakirja".
TAI
..., joten teidän apunne on mitä parhain "sanakirja".

Selitys: "Niin" tai "joten" ei voi aloittaa lausetta, vain sivulauseen.

[Egge]

.
Minun on aika vaikea selvittää merkityksien eroja ja sävyjen eroja itseni.

Minun on aika vaikea selvittää merkitysten ja sävyjen eroja itse.

[Tanabe]

Selitys: "Niin" tai "joten" ei voi aloittaa lausetta, vain sivulauseen.

Tuota en tiennyt.
Kiitos Egge-san!

[Tanabe]

"Joulukirkkoon" joulujaulussa on sanoja "Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu."
Mitä tuo käypi tarkoittaa?
Onko se sama kuin "käy"?

[Silja]

Tanabe, kyllä tarkoittaa. -pi on runollinen verbin yksikön 3. persoonan taivutusmuoto.

a) Yksikön 3. persoonan päätteitä vanhimmassa kirjakielessä, ts. Agricolan ja hänen aikalaistensa teksteissä, ovat yksityiskohtaisesti käsitelleet Osmo Nikkilä (1985) ja Silva Kiuru (1988a). Seuraava katsaus perustuu näissä tutkimuksissa esitettyihin tietoihin, joskin prosenttilukuja on tarpeen mukaan pyöristetty.

Päätevariantti -U (tyyppi kantau, pitäy) esiintyy yleensäkin vain kaikkein vanhimmilla kirjoittajilla: Agricolalla U -tapauksia on yhteensä vain yhdeksäntoista, kun taas tämän variantin osuus kaikista preesensin yksikön 3. persoonan muodoista on Westhin tekstissä yli 30 % ja ns. koodeksi B 28:ssa (säilytteillä Upsalan yliopiston kirjastossa) yli 20 %. Valtaosa esiintymistä on pitää -verbiä, ääntöasu /pitäy/. Myöhemmästä kirjallisuudesta ei U -päätettä tapaa, ja Agricolankin teoksista se häviää ennen vuotta 1550! Agricolalla on seuraavanlaisia U -päätteisiä asuja: cantau, caswau, ottau, piteu ~ pitey, tulew, todistau, wahwistaw, warustau, ylistey .

Päätevariantti -pi on yleisin yksitavuisten vartaloiden yhteydessä. Muissa tapauksissa päätteen käyttö ei ole sidoksissa painosuhteisiin. Agricola suosii pi -päätettä enemmän kuin kukaan muu, joskin tämän variantin osuus vaihtelee sekä vartalotyypeittäin että verbeittäin. pi -pääte on Agricolalla sääntönä kaksitavuisissa Oi -vartaloissa (tyyppi vakoipi), sen osuus on 90 % yksitavuisissa vartaloissa (jääpi, voipi) ja 70 % supistumaverbeissä (holhoopi). Ei-supistumaverbeissä pi -päätettä on kaksitavuisissa vartaloissa yli 60 % (antapi), kolmitavuisissa yli 50 % (asettapi), mutta useampitavuisissa vain satunnaisesti. Olla -verbin yks. 3. persoonan esiintymistä runsaat 40 % on ompi -tyyppiä (Agricolalla myös onopi). Kiuru (1988a) on havainnut, että Agricola, niin paljon kuin tämä pi -päätettä suosiikin, ei viljele sitä modaaliverbeissä: tulepi 'kommer' mutta tulee 'bör'.

Agricolan aikalaisten kirjoituksissa pi -päätteen osuus on huomattavasti vähäisempi (sekä Westh että koodeksi B 28 runsaat 20 %). Myöhemmässä proosassa pi -muodot käyvät harvinaisemmiksi, joskin on suuria kirjailijakohtaisia eroja. Vuoden 1642 Raamatussa sekä 1600-luvun proosassa yleensä tulepi, asettapi -tyyppisiä muotoja on vähän, ja vallalla ovat nykykielen päätevariantit, esim. tulee (-V), lupaa (Ø). Vain yksitavuisissa vartaloissa pi -pääte pitää kauan puoliaan, jopa 1700-luvulle asti.

Esimerkkejä pi-muodoista:

Agr. ioopi /juopi/, iäpi, kieupi /käypi/, loopi, löpi /lyöpi/, naipi, sapi, soipi, szopi /suopi/, söpi, toopi, wiepi, woipi, palaiapi, Opettapi, rupepi, lupapi (< *lupaðapi), andapi, sanopi, tulepi, ollepi 'lienee', iänepi, coollepi

Proc. waatipi, pitäpi, ilmoittapi.