| Kirjoittaminen | | Ääntäminen |
| Uudelleentavuttaminen |
| Loppukonsonanttien sulkeumat |
| Kaksoiskonsonantin ääntyminen vajaana |
| Aspiroituminen ja ㅎ:n heikkeneminen |
| Nasalisoituminen |
| ㄴ:n assimiloituminen (sulautuminen) ㄹ:ään |
Vaikka 한글 onkin mahdottoman nokkela vain ja ainoastaan korean kirjoittamiseen tarkoitettu kirjoitusjärjestelmä, niin siihen sisältyy kuitenkin muutamia "epäloogisuuksia" elikkä poikkeuksellisia lukutapoja ja ääntämyksiä. Poikkeuslukutavat koskevat yleensä 받침:eja. Tällä sivulla kerron yleisimmistä poikkeuksista.
Ensimmäinen huomionarvoinen seikka on, se että 받침:it siirtyvät ääneen luettaessa seuraavan tavun alkuun, mikäli tämä kyseinen tavu alkaa vokaalilla (eli siis mykällä ㅇ:lla). Seuraava tavu voi olla esimerkiksi partikkeli tai suffiksi. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä uudelleentavuttaminen.
Esimerkiksi yhdistelmän 펜로 luetaan juuri tasan kuten se kirjoitetaankin, mutta jos vaihdetaan yhdistelmän partikkeli toiseen, kas näin 펜은, niin 받침 lähtee liikkeelle ja yhdistelmä luetaankin [페는]. Sama homma koskee myös kaksoisloppukonsonantteja: 닭이 luetaan [달기].
Kiinnititkö Kirjoittaminen-sivulla huomiosi siihen miten olin romanisoinut tiettyjen konsonanttien nimet (ㅅ, ㅈ, ㅎ) eri tavalla kun ne olisi voinut olettaa romanisoitavan? 시옷 siis lausutaankin oikeasti [시옫], 지읒 taas [지읃] ja 히읗 taas [히읃]. Onkin totta, että vaikka tavu loppuu kirjallisessa muodossa mihin tahansa konsonanttiin, niin 받침:in ainoat mahdolliset äännearvot ovat sanan lopussa tai seuraavan sanan alkaessa konsonantilla seuraavat seitsemän peruskonsonantteihin kuuluvaa konsonanttia: ㄱ, ㄴ, ㄷ, ㄹ, ㅁ, ㅂ ja ㅇ.
Tämän kaltaiset poikkeukset tulevat voimaan joko silloin kun sanan viimeinen tavu päättyy johonkin edellisen listan ulkopuoliseen konsonanttiin tai tavun ollessa osana monitavuisessa sanassa tai kun sitä seuraa partikkeli tai suffiksi sitä seuraa tavu, joka alkaa konsonantilla eli millä tahansa muulla kirjaimella kuin ㅇ:lla. Sitä vastoin, jos seuraava tavu alkaa vokaalilla (= konsonantilla ㅇ), ääntyy konsonantti kuten se ääntyisi tavallisestikin tavun alussa uudelleentavutuksen sääntöjen mukaan. Esimerkiksi 꽃이 luetaan [꼬치] (huomaa uudelleentavutus!) mutta yhdistelmä 꽃도 ääntyykin [꼳도]. Seuraava kaavio kertoo kuinka mikäkin konsonantti äänetään sen ollessa loppukonsonanttina:
| ㄱ, ㅋ, ㄲ --> ㄱ |
| ㄴ--> ㄴ |
| ㄷ, ㅅ, ㅈ, ㅊ, ㅌ, ㅎ, ㅆ --> ㄷ |
| ㄹ --> ㄹ |
| ㅁ --> ㅁ |
| ㅂ, ㅍ --> ㅂ |
| ㅇ --> ㅇ |
Toisin sanoen poikkeuksia ovat lähinnä konsonantit ㅅ, ㅈ, ㅊ, ㅎ ja ㅆ, jotka saavat täysin tavallisesta poikkeavan äänneasun: ㄷ. Esimerkiksi 있다 [읻다].
Jos kaksoisloppukonsonanttia seuraa tavu, joka alkaa konsonantilla, tulee toisesta konsonantista äänetön. Yhdessä tavussa ei siis voi olla äänteellisesti kahta konsonanttia peräkkäin. Valitettavasti ei ole muuta keinoa kuin opetella ulkoa kumpi konsonantti jää ääntämättä.
Esimerkiksi sana 닭 äänetään [닥]. Muita esimerkkejä ovat 앉다 [안다], 많다 [만타], 여덟 [여덜], 없다 [업다], 읽다 [익다], 앎 [암] ja 값 [갑]. Yleensä äänetön konsonatti on siis kaksoiskonsonanteista jälkimmäinen, mutta poikkeuksiakin on. Ohessa kuvaus siitä miten kaksoiskonsonantit ääntyvät vaajaana:
| ㄳ, ㄺ --> ㄱ |
| ㄵ, ㄶ --> ㄴ |
| ㄼ, ㄽ, ㄾ, ㅀ, ㄺ --> ㄹ |
| ㄻ --> ㅁ |
| ㅄ, ㄿ --> ㅂ |
Huomaa, että ㄺ voi ääntyä sekä ㄱ:na (esim. 읽다) että ㄹ:nä (esim. 닭), tapauksesta riippuen.
ㅎ ääntyy usein heikkona tai ei ollenkaan. Jos sitä edeltää tai seuraa jokin konsonanteista ㄱ, ㄷ, ㅂ tai ㅈ, niin se yhdistyy kyseiseen konsonanttiin ja muodostaa sen kanssa aspiroituneen äänteen ㅋ, ㅌ, ㅍ tai ㅊ. Esim. 많다 [만타], 줗다 [주타], 어떻게 [어떠케].
Konsonantit nasalisoituvat kun ne edeltävät nasaalikonsonantteja ㅁ tai ㄴ. Esimerkiksi 입니다 [임니다], 한국말 [한궁말], 작년 [장년], 있나요? [인나요?]. Oheisessa taulukossa on esitetty muutokset:
| ㄱ, ㄲ, ㅋ --> ㅇ |
| ㄷ, ㅌ, ㅅ, ㅆ, ㅈ, ㅊ, ㅎ --> ㄴ |
| ㅂ, ㅍ --> ㅁ |
ㄴ:n ja ㄹ:n seuratessa toisiaan, ㄴ muuttuu ㄹ-äänteeksi.
Esimerkiksi 진리 [질리], 달님 [달림], 한류 [할류], 한라산 [할라산], 신라 [실라]
Sama äännemuutos koskee tietyissä tapauksissa myös "äng-äännettä" ㅇ, kun sitä seuraa äänne /I/ tai /Y/.
Esimerkiksi 서울역 [서울력], mutta 일요일 [이료일]
Lähde: Cho Y., Lee H., Schulz C., Sohn H. & Sohn S, 2000. Intergrated Korean, Beginning 1. University of Hawai'i Press. s. 34 - 39