漢字-kirjoitusmerkit eli "Han-merkit" tai "kiinalaiset merkit" ("kiinalaiset kirjoitusmerkit), joissa yksi merkki vastaa yhtä ideaa, merkitystä tai käsitettä, on omaksuttu Japaniin Kiinasta 400-luvulla. Niitä käyttivät aluksi buddhalaiset munkit, mutta ajan myötä kanjit levisivät yleiseen käyttöön. Kanjeja on olemassa yli 50 000 (13-osainen sanakirja jättiläinen 大漢和辞典 sisältää nämä kanjit ja vielä lisäksi 530 000 yhdyssanaa...), mutta niistä on käytössä noin 5 000 -10 000. Toisen maailman sodan jälkeen Japanin hallitus määritteli 1945 kanjia "yleisesti käytössä oleviksi kanjeiksi" eli 常用漢字, jotka jokaisen japanilaisen on osattava. Näistä kanjeista opetetaan peruskoulussa ala-asteen aikana 1006 ja loput 939 yläasteella ja lukiossa. Näiden ala-asteella opetettavien kanjien eli 教育漢字:n avulla on mahdollista lukea lähes kaikkia sanomalehtiä ja muita yleisiä kirjoituksia, sillä 90% lehdissä käytettävistä kanjeista on juuri näitä. Jo 500:lla näistä pärjäilee, sillä ne kattavat 60% lehdissä käytettävistä merkeistä. Tämän lisäksi noin 983 kanjilla eli 人名用漢字:lla, on erillinen, ihmisten nimissä käytettävä ääntämyksensä eli 名乗り.

Ääntäminen

Koska kanjit on tuotu alunperin Kiinasta, on jokaisella kanji -merkillä vähintään yksi ääntämistapa: 音読み eli kiinalainen ääntäminen. Tämä ääntämistapa riippuu siitä, milloin ja mistäpäin Kiinaa kanji on omaksuttu. Nykykiinan ääntämykset poikkeavat siis hyvinkin paljon japanilaisesta "kiinalaisesta ääntämisestä". Sen lisäksi usella kanjilla on myös japanilainen ääntämistapa, 訓読み. Suurimmalla osalla kanjeista on siis vähintään kaksi eri ääntämistapaa, kiinalainen ja japanilainen. Eikä siinä vielä kaikki: Osalla kanjeista on useampi kiinalainen sekä japanilainen ääntäminen. Tämän takia kanjien opiskelu saattaa tuottaa alussa vaikeuksia. Jokaisesta kanjista kun on muistettava kolme eri asiaa: Mitä se tarkoittaa, mikä sen kiinalainen ääntäminen on ja mikä sen japanilainen ääntäminen on.

Mistä sitten tietää mitä ääntämistä milloinkin tulee käyttää? Yleinen nyrkkisääntö ääntämisen valitsemisessa on se, että yhdyssanoissa käytetään 音読み:a ja kun kanjia käytetään yksinään, verbissä tai adjektiivissa, niin ääntäminen on 訓読み. Tämä on tosiaan vain todella yleistävä sääntö ja käytännössä jokaisen eri sanayhdistelmän ääntämisen joutuu opettelemaan aluksi ulkoa. Yleensä kiinalaista ja japanilaista lukutapaa ei käytetä sekaisin samassa yhdyssanassa eli yleensä yhdyssanan kanjit luetaan joko 音読み + 音読み tai 訓読み + 訓読み. Ei tietenkään sääntöä ilman poikkeusta, joten todettakoon, että olen olemassa joukko sanoja (nimeltään 重箱 ja 湯桶), joissa sanan toinen kanji luetaan kiinalaisen ääntämyksen mukaan ja toinen kanji japanilaisen ääntämyksen mukaan. Näistä sanoista löytyy listausta foorumilta. Hieman pidemmälle kanjien opiskelussa päästyä alkaa uusien kanjiyhdistelmien ääntämisen osata ilman tarkistusta sanakirjasta. Kanjien opettelu vaatii siis aikaa ja kärsivällisyyttä sekä ennen kaikkea paljon harjoittelua. Lohduttava tieto on kuitenkin se, että usein jos kanjin ääntäminen on erikoisen poikkeava tai se on hieman tuntemattomampi, sen päälle, alle tai viereen kirjoitetaan erikseen ääntämisohjeet pienellä hiraganalla eli furiganalla.

Miksi kanjeja käytetään?

Heti näin alkuun tai hieman aikaa kanjeja opiskeltua mieleen saattaa tulla, että miksi ihmeessä Japanissa ylläpidetään niin vaikeaa ja aikaavievää kirjoitusjärjestelmää kuin kanjit? Miksei käytetä pelkkiä hiraganoja tai jopa siirrytä suoraan romajiin? Syy tähän on seuraava: Japanin kielessä on todella uskomattoman paljon homonyymejä (eli sanoja, jotka ääntyvät samoin kuin toinen, eri asiaa tarkoittava sana), lähinnä kiinalaisissa lainasanoissa. Puhutussa kielessähän asian ymmärtää sen kontekstista eli asiayhteydestä, mutta entä kirjoitettu kieli? Tämän takia kanjit sopivat aivan loistavasti japanin kirjoittamiseen.

Japanissa kehitetyt kanjit

On olemassa eräitä kanjeja, jotka on kehitetty japanissa, eli 国字. Näillä kanjeilla on siis ainoastaan japanilainen ääntämistapa, 訓読み. Tämä koskee kuitenkin vain muutamaa sataa kanjia, esimerkiksi 働く ja 畑 ovat tällaisia kanjeja. Jos kanji on 国字-kanji mainitsen asiasta kanjin esittelyn yhteydessä [hetken saa odotella ensimmäistä näistä, se on vasta numero 406... :)]

Kirjoittaminen ja vedot

Jokainen kanji koostuu tietystä määrästä viivoja eli vetoja. Yksinkertaisimmillaan vetoja on vain yksi　(Esimerkiksi 一), mutta niiden määrä voi nousta monimutkaisemmissa kanjeissa moneen kymmeneen. Vetojen suunta ja määrä on tärkeä opetella, sillä kiireessä käsin kirjoitettaessa kanjit näyttävät aivan erilaiselta tietokoneen näytöllä. Kun tietää vetojen oikean vetojärjestyksen ja suunnan, on käsinkirjoitettujen kanjien lukeminen helpompaa. Toinen syy vetojen, ja varsinkin niiden määrän, oikein opetteluun on se, että sanakirjaa käytettäessä vetojen määrä pitää tietää, jotta kirjaa voi ylipäänsä käyttää (tai voihan sitä satunnaisesti selalla, mutta tuskin hakemaansa löytää...)

Kanjien vetojärjestyksen voit tarkistaa Opiskele kanjeja-osiosta kyseisen kanjin kohdalta. Vetosuunnat ovat yleisesti ottaen ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Poikkeuksista ilmoittelen erikseen.

Radikaalit

Radikaalit ovat erilaisia merkityksiä omaavia pienenpiä osasia, joista yksittäiset kanjit muodostuvat. Radikaaleista voit lukea lisää niille itselleen omistutulla sivulla: Radikaalit.

Miten aloittaa opiskelu?

Kanjien opiskelussa kannattaa olla looginen. Ei siis kannata aloittaa siitä, että opettelee ensimmäisenä sellaisia kanjeja, jotka tuntuvat omasta mielestä tarpeellisilta tai, jotka vaikka näyttävät kivalta tai joiden osaamisella voi brassailla kavereille ("Mä osaankin tän kanjin, jossa on 45 vetoa. Oon paras!"). Eli jonkinlaisessa järjestyksessä kannattaa kanjeja lähteä opiskelemaan. Itse suosin ulkomaalaisten harvemmin käyttämää vuositaso-tapaa, mutta yleensä ei-japanilaiset taitavat opiskella kanjinsa JLPT-tasojen mukaan (JLPT = Japanese Language Profiency Test). Kanjit tulevat molemmissa lähestulkoon samassa järjestyksessä. Kun on valinnut systeemin, jonka mukaan kanjeja opiskelee, kannattaa pitää siitä kiinni. Jos loikkii opiskelutavasta toiseen, niin muutamia tärkeitä kanjeja saattaa jäädä oppimatta.

Kanjeja kannattaa ja täytyykin opiskella opettelemalla sanoja. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta kanjia opiskeltaessa opiskellaan uusia sanoja, joiden osana kyseinen kanji on. Sanoja taasen täytyy opiskella osana lauseita, koska japanissa sanojen merkitys on harvoin kuvattavissa yksittäisillä suomenkielisillä sanoilla. Hyviä esimerkkilauseita voi etsiä Tanaka korpuksesta tai vaikka Yahoo.jp:n japani-englanti -sanakirjasta. Suurimmalle osalle kanjeista on todella vaikea antaa yksiselitteistä ja pätevää suomennosta (tämä koskee erityisesti kanjien 音読み:ja) ja osa suomennoksista onkin täysin keinotekoisia, sillä kanjia ei välttämättä käytetä koskaan yksinään. Nämä suomennokset on merkattu kunkin kanjin kohdalle sulkeisiin.

Opiskellaksesi näillä sivuilla kanjeja, sinun täytyy osata hiragana- ja katakana-merkit. Jos et siis niitä vielä osaa, niin hop hop opiskelemaan. Jos taas osaat, niin sitten voit siirtyä suoraan kanjien opiskeluun. Vaikka olisitkin joskus opetellut kanjeja, kannattaa aloittaa ensimmäisen vuoden ensimmäisestä kanjista. Opiskele huolellisesti kaikki kanjin eri ääntämistavat sekä esimerkkisanat ja -lauseet. Kirjoita kanji mahdollisimman monta kertaa (ruutupaperille) ja pidä huoli siitä, että vetojärjestys on oikea. Ethän nimittäin varmaankaan halua vain oppia lukemaan japania vaan myös kirjoittamaan sitä...